Toimintaterapiaprosessi

Toimintaterapiaan pääsee vain lähetteellä, jollei terapeutti ole osana työyhteisöä, joka voi olla toimintakyvyn arviointia tai koko toiminterapian prosessia varten. Ammattilainen
itse päättää, ottaako hän lähetteen vastaan. Päätökseen vaikuttaa asiakkaan ongelmat, sillä vaatimuksena on, että hänellä on toiminnallisiin asioihin liittyviä häiriöitä kuten
itsestä huolehtiminen.
Seuraavaksi toimintaterapeutti kokoaa prosessin kannalta tarpeellista tietoa itse
asiakkaalta, omaisilta, lääkäreiltä ja muistiinpanoista, jotka hän lopuksi dokumentoi.
Tärkeitä asioita ovat esimerkiksi lääkinnällinen historia, voimavarat, tarpeet, riskitekijät
ja tietenkin tavoite.

Aluksi tehdään alkuarviointi, jossa tarkastetaan asiakkaan toiminnalliset kyvyt ja
tietoisuus niiden merkityksestä. Asiakas voidaan esimerkiksi asettaa tilanteeseen,
josta hän on aijemmin suoriutunut ongelmitta, ja arvioidaan, mitkä tekijät vaikuttavat
nyt suorituksen heikkenemiseen. Myös asiakkaan vuorovaikutustaitoja ja psyykkistä
hyvinvointia tarkastellaan. Apuja käytetään erilaisia arviointimenetelmiä. Lopuksi on taas dokumentoinnin vuoro ja asiakkaan kuin myös lääkinnällisen tiimin informoiminen tuloksista.

Kun tarpeet ja syyt interventiolle on tunnistettu ja ympäristö otettu huomioon,
on aika asettaa tavoitteet asiakkaan elämän laadun parantumiselle. Läheskään aina
ei asiakasta voida saada samaan kuntoon, kuin hän oli ennen ongelmien alkamista,
 joten tavoitteet täytyvät olla realistisia, mutta silti asiakasta tyydyttäviä. Lopulliselle
tavoitteelle asetetaan aikarajat kuin myös osatavoitteet, joista keskustellaan asiakkaan ja
mahdollisten omaisten kanssa.

Toteutuksen suunnittelu tehdään myös yhteistyössä ja asiakkaan yksilölliset
tarpeet otetaan aina mahdollisimman paljon huomioon. Kun kuntoutus aloitetaan, on toimintaterapeutin ja asiakkaan välinen kumppanuus erittäin tärkeää. Terapeutin
on hyvä muistaa minän tietoinen käyttö ja käyttää sitä järkevästi, esimerkiksi
tilanteeseen sopivalla asenteella, kuten jossain tapauksissa huumorilla. Toiselle asiakkaalle jonkin toinen luonteenpiirre voi olla tärkeämpää, joten tilannetaju on oltava hallinnassa.
Ammattilaisen on myös pystyttävä helposti muuttamaan toimintaa, jos tavoitteet eivät täyty haluamalla tavalla, joten myös jatkuva arviointi on todella tärkeää prosessin toteutuksessa.

Lopputilanteessa asiakkaan ja terapeutin pitäisi kyetä yhdessä osoittamaan mitä muutosta on tapahtunut. Jos tavoitteeseen ei olla päästy, on arvio tehtävä uudelleen ja sopia uusia toiminnan menetelmiä, joskus tavoitekkaan ei ole ollut realistinen. Lopputulokseen päästyä asiakkaan tulevaisuuden ympäristö sovitaan ja terapeutti jatkaa seurantaa itse arvioiden omaa työtänsä ja asiakkaan kehitystä.